Kitacon - lyhyestä virsi kaunis

Minulla oli ajatus tehdä tästä pohjoisen pikku conista syväluotaava hieno analyysi. Saatte kuitenkin nyt vain tiivistettyä fiilistä.

Joskus ollaan asiakaspalvelun ammattilaisia ja rakastetaan työtämme.
Kuva Santtu Pajukanta

Hyvät nuoriso-ohjaajat joilla joskus on jotain tekemistä harrastetapahtumien kanssa: Minua ei haittaa ettei kaikkia työtehtäviäni ole ilmoitettu alkuperäisessä pestin annossa. Ymmärrän hyvin aikaisemmalta järjestäjä kokemukseltani että kaikki apu on aina tarpeen. Mielestäni ei kuitenkaan ole oikein ilman ohjeita komentaa tekemään asioita joista en tiedä mitään. Eikä nälviä kun joudun palaamaan alkuperäiseen tehtävääni kesken extra homman hoidon. Tiedän myös näyttäväni alle 20 vuotiaalta. Kokemukseni lasten leireiltä ja arki elämästä on kuitenkin osoittanut ettei edes alle 5 vuotiaalle tarvitse puhua eri tavalla kuin aikuiselle, eri aiheista vain. Moinen puhetapa saa sinut lähinnä näyttämään tyhmältä ja minut tuntemaan itseni epäluotettavaksi. Tuo tunne ei ainakaan nosta työtehoani. Eli hyvä nuorisotyö-ohjaaja, kohtelisitko meitä  tuntemattomassa paikassa vapaaehtoisesti tapa

htumaa järjestämässä olevia kuin kohtelet uutta vasta aloittanutta työtoveria? Kiitos

Niin mitä tähän annokseen pitikään tulla?... Hetkinen oliko se edes tämä annos?

 On ehkä kaamein ajatusketjun alku joka voi päässäsi käydä kun liian pienessä keittiössä hyörii vähintään viisi muuta, ovella on jonoa ja sinulla on kaksi pöytää hoidettavana. Sen sijaan todellista autuutta on huomata kuinka saumattomaksi tiimi työskentely voi kehittyä yhden viikonlopun aikana. 

Se tunnen kun oli täysin pakko pistää parastaan iltabileissä ringin keskellä eikä siitä johtuen meinaa jaksa edes juhlien loppuun.

Millaistahan olisi pitää tuo oma peruukki luento salille jossa olisi useita kymmeniä kävijöitä? Nytkin oli niin paljon perhosia vatsassa ja pelkäsin seisovani ihan miten sattuu projektorin edessä tai sekoavani aikataulussa niin että jotain jää sanomatta tai kaikki on ohitse 15 minuutissa. Tuliskohan luentojen pidossa varmemmaksi kun niitä vain pitäisi tarpeeksi monesti? Saisinko millään itselleni pitämistäni luennoista video materiaalia että voisin tarkastella esiintymiskäyttäytymistäni? Olenkohan minä hyvä edes puhumaan ei akateemisesta aiheesta?

Mikä on tälläinen coni josta tulet takaisin enemmän ruokaa ja tavaraa omistavana, sekä rikkaampana kuin sinne lähdit. Saisinko tottua tähän?

Saisinko myös tottua siihen luksukseen että olen kotona sunnuntaina ennen ilta kahdeksaa ja voin purkaa kamppeeni samana päivänä pois kuin tapahtuma oli? Onko tämä se "normaali" mihin eteläsuomalaiset ovat tottuneet kun puhuvat liian pitkistä matkoista coneihin?

Edit: Ensimmäien kuva on virheellinen laitosmaisessa siisteydessään. Tässä teille todellisuutta Kitaconin twitter tililtä.

3 of 4 in Our high school host club.

Esi priiffiä ja asioiden läpikäyntiä edellisenä iltana.

"Viel yks kuva ennenkuin avataan ja pilataan asumme."

Saimme luonne roolit.