Kesä pukuja

Cosplayvuoteni kiireisin kuukausi lähestyy ja pyrkimys välttää katarstrofit, itkut ja parut on kova. Aika näytää kuinka tässä onnistutaan.

Liput, majoitus ja matkat on ainakin hankittuna kaikkiin tapahtumiin lukuun ottamatta Animeconin kyytiä. (Kimppa kyytiläiset hei. Kelpaisko yks kuski lisää?) Cosseille on kaikki pääraaka-aineet kasassa ja osa cosseistakin on kasassa. Piilari harjoittelu ja meikki kokeilut ovat osa arkipäivääni ompelun ohella. Tahtoa siis on. Seuraavat viikot näyttää riittäkö taidot. Pyrkimyksenäni oli valita nyt selaisia pukuja että ne kaikki tulisi saatettua loppuun. Viimeiseltä kahdelta vuodelta on liian monta kokemusta kun oma osaaminen ei riitä, aikaa ei ole tai ryhmä ei pysy kasassa. Nämä kokemukset ei ainakaan hyvää tehneet itsetunnolle. Tämän kevään aikana olenkin tarkasti tutkaillut itseäni ja suhdettani pukuiluun. Monta hyvää huomiota on tullut tehtyä. Niin työskentely tavoista, omien tavoitteiden realistisuudesta kuin mitä omat haaveet ja unelmat käytännön elämältä vaatii toteutuakseen. Ensimmäienn koetinkivi uusille ajatusmalleille oli Cosvisionin reissu josta lisää tuonnempana. 

Nyt parin päivän cosplay pajailun aikana olen saanut hahmo profiiliini uusia skillejä. Worbla käsittelyn perusteet ja Peruukin parantelu copic väreillä. Seuraavan tähtäimessä pari level uppia valmiiden cossin osien myötä. 

Tämä plus kolme hivenen eri sävystä punaista copicia saa aikaa ala puolisen karkki kaunokaisen.

Saatan vastedeskin sävytää peruukkeja hivenen sopivalla copicilla
koska pidän tälläisestä epäyhtenäisestä sävystä.

Ja näin kaunista jälkea sai ensikertalainen noin kahdessa tunnissa aikaan
worblasta, tuosta jumalten lahjastas cosplayjaajille.

Pidimme siis kahden päivän ajan Kaerun luona cossi pajaa. Itselle tavoitteena oli päästä ylitse aloittamisen tuskasta nuiden uusien hommien kanssa. En lähtenyt toivomaan mitään muuta varsinaista edistymistä. Olen nimittäin oppinut viime vuosina että on ihmisiä ja paikkoja joissa cosplayn teko sujuu ja sitten on niitä joissa se ei suju. Ennakko aavistuksillani miten kulloinkin käy ei ole vielä mitään korrelaatiota sen kanssa miten oikeasti kävi. Eli lähdin kassillinen keskeneräistä tekemistä mukanani ja avoinmieli ystävänäni nuihin kahteen päivään.

Kavereiden kanssa coslayn tekemisessä on sekä hyötynsä että haittansa. Ekalta päivältä tuli koetttua suurin osa hyödyistä. 

+Aina on joku jolta kysyä näkemystä kulloiseenkin työvaiheeseen. 

Tämä mahdollisuus on itselleni välilä hyvinkin tärkeä sillä olen puvuntekijänä se joka sovittaa pahimmillana pukuaan joka ompeleen jälkeen uusiksi. (Niin kuin se olisi siitä miksikään muuttunut yhden napin ompelemisen jälkeen...) Tai omistan miljoona reffikuva voidakseni olla varma yhden pikku yksityiskohdan sijainnista. Jostain syystä ryhmässä tehdessäni saan kuitenkin itseluottamusta jolla mennä eteenpäin ja korjata sitten rauhassa kun virheitä tulee.

+Työvälineitä ja materiaalia löytyy. 

Ems. Itselläni ei ole kunnon hiustenkuivaajaa joten worlan käsittelyn aloittamien olisi voinut olla aika paljon tuskaisempi. Oma kultamaalini taas osoittautui toisten työn pelastajaksi.

+On apukäsiä joita orjuutaa tekemään puolestasi vaiheita joista et itse niin tykkää. 

(Tämä siis jos kaverikaan niistä tykkää.) Temppu toimii vain jos k.o. apukädet ymmärtävät ohjeet ja uskovat itseensä uuden tehtävän edessä eikä aikaa mene pelkkään ohjeistamiseen. Vaatii hivenen ihmistuntemusta ja joskus maanittelu manipulointia. Niin ja tietysti valmiuden olla itse apuna toiselle sitä pyydettäessä. (Miks ees mainitsen tämän itsestäänselvyyden... ai niin, koska se ei ole aina ollut ihmisille itsestäänselvyys.) 

+Ruokapalvelu pelaa 100% paremmin kuin jos olen yksin tekemässä yhtään mitään. 

+Juttujen laatu on hieno 

vaikkakin kovin julkaisu kelvoton kun kaikilla alkaa vähitellen hajottaa oma homma.

+Ei ole vaaraa että eläimet olisi pyörimässä kankaittesi seassa hetin kun silmä välttää. 

Omistan kaksi kissa, Kae ei. Do I need to say more?

+Mahtuu tekemään. 

Tämä siis jos pajaa pidetään omakotitalossa eikä opiskelija kämpässä. Omani nyt ei ole pienimmästä päästä mutta kyllä täälläkin on aika rajattu alue missä cosseja voi työstää. 

Huonot puolet tuli opittua sitten toisena päivänä. 

-Laiskuus on hyvi  tarttuvaa.

Etenkin kun kukin osallinen kärsii vuorollaan tuntemattomasta pääkivusta ja makaa lähinnä sohvan nurkassa. 

-yllättäviä häiriötekijöitä.

Myös se kun yksi huomaa hyvän elokuvan näköaparaatista johtaa helposti muidenkin työtahdin  tuhoutumiseen. (Suosittelen kaikille Soul surfer'ia. Anto feelsejä ja inspiroiva tosi tarina.)

-Työvälineitä on liian vähän 

Tälläisisssa ryhmä kokoontumisissa kannattaa myös huomioida joko että kaikilla on kahta erillaista tehtävää (ems worblan käsittelyä ja ompelua) tai tarvittavia työkaluja on tarpeeksi. Nyt homma ei onneksi pahasti alkanut muistuttaa ala-asteen jonoa luokan ainoalle saumurille mutta riski oli nähtävissä.

työvälineet eivät ole sinulle tuttuja. No ainahan saa neuvoa kun kysyy. Ne ei kuitenkaan paljoa lohduta jos lähtötasoiset ominaisuudet ovat erillaiset omasi ja käytössäsi olevan ompelukoneen välillä.

-T

ulee

paljo

n ideoita. 

Tämä on miinuksenä lähinnä sen takia että olen viime aikoina huomannut muuttuneeni hyvin varautuneeksi uusien ideoiden kanssa. On tullut koettua aika paljon suunnitelmia siitä ja tästä sekä projektien alotuksia mutta ei oikein niitä lopuun vientejä. Tykkään kyllä ideoida ja koen jokaisen ideointi hetken olevan hyväksi. Niissä kun kuitenkin aina oppii jotain uutta samoin kuin hyvä laatuisessa jälki burgeroinnissa. Mutta koitan rajoittaa itseäni siinä määrissä etten kuluttaisi voimavarojani ja aikaani asioihin joita ei sitten saateta loppuun. Moiset ei ole tehneet hyvää itse tunolel sillä olen herkkä syyttämään itseäni hommien kesken jäämisestä vaikka kyse olisikin monien asioiden summasta. 

Nyt onneksi oli keskustelujen laatu alusta lähtien hyvin varasuunnitelmia sisältävä ja "kuinka tämä toteutetaan niin ettei jää kesken mutta ei jää myöskään laimeaksi?" -henkinen. Pyrittiin jo ideointi vaihessa mietiimään mistä asioista voi tulla ongelmia. Leikkö ollaan kasvettu ja otettu opiksemme, liekkö ollaan laskettu päätä hivenen pilvien alapuolelle vai liekkö oltiin se kokoon pano jolla homma vaan toimii. Aika näyttää.

Kitacon - lyhyestä virsi kaunis

Minulla oli ajatus tehdä tästä pohjoisen pikku conista syväluotaava hieno analyysi. Saatte kuitenkin nyt vain tiivistettyä fiilistä.

Joskus ollaan asiakaspalvelun ammattilaisia ja rakastetaan työtämme.
Kuva Santtu Pajukanta

Hyvät nuoriso-ohjaajat joilla joskus on jotain tekemistä harrastetapahtumien kanssa: Minua ei haittaa ettei kaikkia työtehtäviäni ole ilmoitettu alkuperäisessä pestin annossa. Ymmärrän hyvin aikaisemmalta järjestäjä kokemukseltani että kaikki apu on aina tarpeen. Mielestäni ei kuitenkaan ole oikein ilman ohjeita komentaa tekemään asioita joista en tiedä mitään. Eikä nälviä kun joudun palaamaan alkuperäiseen tehtävääni kesken extra homman hoidon. Tiedän myös näyttäväni alle 20 vuotiaalta. Kokemukseni lasten leireiltä ja arki elämästä on kuitenkin osoittanut ettei edes alle 5 vuotiaalle tarvitse puhua eri tavalla kuin aikuiselle, eri aiheista vain. Moinen puhetapa saa sinut lähinnä näyttämään tyhmältä ja minut tuntemaan itseni epäluotettavaksi. Tuo tunne ei ainakaan nosta työtehoani. Eli hyvä nuorisotyö-ohjaaja, kohtelisitko meitä  tuntemattomassa paikassa vapaaehtoisesti tapa

htumaa järjestämässä olevia kuin kohtelet uutta vasta aloittanutta työtoveria? Kiitos

Niin mitä tähän annokseen pitikään tulla?... Hetkinen oliko se edes tämä annos?

 On ehkä kaamein ajatusketjun alku joka voi päässäsi käydä kun liian pienessä keittiössä hyörii vähintään viisi muuta, ovella on jonoa ja sinulla on kaksi pöytää hoidettavana. Sen sijaan todellista autuutta on huomata kuinka saumattomaksi tiimi työskentely voi kehittyä yhden viikonlopun aikana. 

Se tunnen kun oli täysin pakko pistää parastaan iltabileissä ringin keskellä eikä siitä johtuen meinaa jaksa edes juhlien loppuun.

Millaistahan olisi pitää tuo oma peruukki luento salille jossa olisi useita kymmeniä kävijöitä? Nytkin oli niin paljon perhosia vatsassa ja pelkäsin seisovani ihan miten sattuu projektorin edessä tai sekoavani aikataulussa niin että jotain jää sanomatta tai kaikki on ohitse 15 minuutissa. Tuliskohan luentojen pidossa varmemmaksi kun niitä vain pitäisi tarpeeksi monesti? Saisinko millään itselleni pitämistäni luennoista video materiaalia että voisin tarkastella esiintymiskäyttäytymistäni? Olenkohan minä hyvä edes puhumaan ei akateemisesta aiheesta?

Mikä on tälläinen coni josta tulet takaisin enemmän ruokaa ja tavaraa omistavana, sekä rikkaampana kuin sinne lähdit. Saisinko tottua tähän?

Saisinko myös tottua siihen luksukseen että olen kotona sunnuntaina ennen ilta kahdeksaa ja voin purkaa kamppeeni samana päivänä pois kuin tapahtuma oli? Onko tämä se "normaali" mihin eteläsuomalaiset ovat tottuneet kun puhuvat liian pitkistä matkoista coneihin?

Edit: Ensimmäien kuva on virheellinen laitosmaisessa siisteydessään. Tässä teille todellisuutta Kitaconin twitter tililtä.

3 of 4 in Our high school host club.

Esi priiffiä ja asioiden läpikäyntiä edellisenä iltana.

"Viel yks kuva ennenkuin avataan ja pilataan asumme."

Saimme luonne roolit.

Luokkaretkellä Sibelius talolla

Reissu jossa glomppasin vahingossa tuntemattoman, testasin osto cossin ja tulin ylipuhutuksi närconiin.

Frosbite oli tähän astisista coni reissuistani paras. Lähes täydellinen. Ja nekin pienet viat olivat conin kulkuvälineeseen ja omasta ajoittaisesta unettomuudesta johtuvia. Asioita joihin järjestäjillä ei ollut mitään osaa eikä arpaa.

Lähdimme kohti Lahtea perjantaina yhdeltä. Autoja oli kaksi, kyytiläisiä kuusi joista kuskeja peräti viisi. (Yleensä mennään 2 kuskilla...) Matka tunteja kertyi ihanat 8h.  Eka päivänä lähinnä käytiinkin puutuneill jaloillamme hakemassa liput, ohjelma lehdet ja tutustuttamassa ensidesulaiset sibelius taloon. Erittäin rauhassa tuo ilta meni. Beyblade ehkä suurimpana rakkautenamme ja ajan vietteenämme yläparvella.

Reissun pahin hämmennys monetti tapahtui kuitenkin heti sille iltaa. Oltiin poistumassa coni alueelta kun pihalla näin ystäväni Lumituksen. En ollut tiennyt että hänkin tulee tapahtumaan ja nopeesti kolme metriä muuttui kunnon halaukseksi ja kahden ihmisen ilon kiljumiseksi. Or so I thought.... Seuraavat hetket käsittikin  sitten hämmentävää tuijotus kun tajusin ettei otteessani olekaan ystäväni. Voitte kuvitella ihmisen ilmeen kun tuntematon vain yhtäkkiä tulee ja halaa kuin vanhaa ystäväänsä. Nopee irtautuminen ja jäätävä anteeksi pyytely määrä yhdistettynä elämäni punastukseen. Siinä sitten tarkempi katsominen samalla kun hämmennyksessäni sopertelin jotain paljasti että valmiiksi huononaama muistini oli pettänyt hämärässä valaistuksessa lopullisesti. Ei sillä että olisin coni innostuksessani ja ilossani edes tajunnut pysähtyä tarkistamaan havaintojeni luotettavuutta.

Nyt edessäni kuitenkin seisoi Lumituksen mittainen ja ruumiin rakenteinen, saman sävyisillä ja pituisilla hiuksilla varustettu ihminen jota en ollut koskaan nähnyt ennen. Edellisten yhtäläisyyksien lisäksi minua oli harhaan johtanut identtinen silmäkulman kiekura meikki ja vaatetyylin yhtäläisyys. No kavimme lyhyen keskustelun, sisältäen lähinnä minun anteeksi pyyntöjä (sillä tämä oli minun moka ja moinen moka olisi voinut olla vaaraksi toiselle) ja seuraavan päivän asujen tuntomerkkien vaihdon, ennen kuin ryntäsin matkaseurani perään. Sillä kuten silloin vielä tuntematon ihminen totesi "Meidän on pakko oikeesti nähdä huomenna ja tutustua. Tää on niin hämmentävä tilanne." Autolle könytessä koitin saada kasvojen kuumotusta laskemaan ja muistaa kuka rutto on Dawn ja minkä näköinen Pokemon Piplub on.

(Saisitte tähän kohtaa todistus aineiston neitien yhden näköisyydestä jos oisin muistanut kysellä niiden julkaisuun luvan ajallaan.)

Kerrottakoot tähän väliin että onnistui löytämään tuntemattoman seuraavan päivän illasta ja näytin luvan ystävästäni lähes identtisessä ulkoasussa. Tekoni oikeutui ja hämmennyksen määrä molemmin puolin kasvoi. Yhtäläisyydet eivät nimittäin loppuneet siihen. Voin sanoo että siinä vaiheessa kun sekä etunimen alku, lempinimi Lumitus, pohjoinen synty perä, ikä ja pari muutakin faktaa on samat kahden tuntemattoman ihmisen välillä alkaa olla hivenen absurdi fiilis. Jos mulle vielä paljastuu että k.o.  henkilöillä on sama ammattikuntaa nostan vain kädet pystyyn.

Majoittuminen oli taas Lahden reissulle perinteisesti tätini nurkissa. Perinteisesti k.o. täti ei ollut paikalla kun tulimme ja valtasimme talon laukkuinemme. Tällä reissua kuitenkin ilokseni hän tuli sunnuntai illasta ja ehdimme jonkin verran kuulumisia vaihtaa ennen maanantain paluuta. Monet kerrat kun on Desu majottuminen tullut hoidettua majoittajaa näkemättä.

Lauantai aamuna herätykseni oli niinkin inhimillinen kuin seitsemän. Tähtäimenä oli nimittäin puoli kahdeksaksi toiselle puolelle Lahtea paricossin päälle vetoon. Akihito ja Miraia Kyuokai no kanata'sta. Olimme joululomalla päätyneet harvinaiseen ratkaisuun tilata puvut Solayuni  kanssa. Kummallakaan kun ei tuolloin ollut aikaa eikä voimavaroja tehdä itse cosseja. (Terveisin yliopisto elämä kuluttaa.) Pidempi hintojen, kuvista ilmenevien laatujen ja kauppojen oletettavan luotettavuuksien jälkeen päädyimme cosplaywho.com iin. Voin suositella kyllä kyseistä paikkaa kaikille. Palvelu oli laadukasta ja viestittely epäselvyys tilanteessa sujui hyvin.

Vatsani oli ihan täynnä perhosia tuona aamuna. Jännitin kuinka sujuisi eka paricosplay vanhan ystävän kanssa. Mahtuisiko Solayun puku hälle? Sitä kun ei oltu päästy testisovittaan välimatkamme takia. Muistaisimmeko näppärästi ennalta sovittuja poseja jos joku pyytäisi kuvaa? Pyytäisikö kukaan kuvaa? Tulisiko ostopuvuista huhujen mukaisesti ihmisiltä sanomista? Osuisiko luento aikataulumme Solayun kanssa yhteen? Onnistuisiko meikkini? Pystyisinkö katsomaan Solayunta pokerina vai kuolisinko fani feelseihin?

Niin paljon perhosia. Niin turhaan. :]

Aamu sujui mallikkaasti ja lepposasti kun samassa tilassa oli VAIN KAKSI cossaajaa ja yksi huollostamme vastannut ihana keittiö häärijä. Olihan se pokeri naama vähän hakusessaa puolin ja toisin mutta tunnelma parani niiden naurujen seassa. Ekalle halutulle luennolle ei ehditty mutta free pojista päästiinkin jo kuuntelemaan ja voi että tuli naurettua. Kiitos siitä ihanasta ajatuksia herättävästä ja hyvin humoristisesti toteutetusta luennosta.

Luennon aikana todettiin myös kossimme kovin kuumiksi. *badumpz* Kangas mikä niihin oli käytetty näytti hyvältä mutta ei ollut ihan niitä hengittävimpiä. Ja kun toisella oli vielä päällä neule ja toisella pindi, kauluspaita neule ja pikku takki vuorella oli halu vähentää vaatetta aika nopea luentosalin lämmetessä. Sit paleltiinkin urakalla ekalla kauppa reissulla kun keho oli tottunut vaan viilentämään.

Suuri jännitys momentti itse päivässä olikin kun mentiin kuvauspalveluun Solayun kanssa. Itellä oli ihan hyvä olo asiasta mutta toista tuntu jännittävän kun ei oo cosplay kertoja takana kuin noin yksi coni per vuosi viiden vuoden ajalta. Esi valitut poset reffi kuvineen kännykässä ja yskän ymmärtänyt osaavan ihana kuvaustiimi loi tästäkin tilanteesta hyvät muistot. Kuvatkin oli sitä mitä kaivattiin. Tässä pari. <3

Pakollinen koulukuva koulupuvuista on reissun ainoa kunnon kuva nuista puvuista.
Kuva Esa Ala-Petäys

En aina aivan arvosta mitä Miraia minusta kirjoitteli blogiinsa.
Kuva Esa Ala-Petäys 

Tässä vielä huippu netti löydös.

"Noo. Minkäs sotat." "..."
Kuva Harunaattori

Päivä meni sit enimmäkseen Solayun kanssa hengatessa eessun taas. Illasta toista rupes väsyttään ja hän lähti nukkumaan. Nähtyään kuitenkin ensin minkä olin valinnut iltabileiden asuksi. Eli solayun oc hahmo Xiàn puettuna "the fucking tease of dance floor" tyyliin. Ilme oli hieno. Asiaahan vielä paransi se että toinenkin sarjan hahmo oli hillumassa alueella. :D Ollaan reiluja kavereita. No Solayun lähti kuitenkin nukkumaan ja minä lähdin valloittaan tanssi lattiaa. Jossain vaiheessa iltaa tuli eksyttyä Aleathanin, Jansutin ja heidän kavereidensa seuraan. Kokonaisuus sisälsi mm. Lumisodan ilman hanskoja (au mun käsi parat) veden syljentä pelin ja tanssimisesta kipeytyneitä jalkoja. Niin ja se loppuillan farssin kun kaverin kanssa suolattiin toistemme tanssikaverin hankinta yritykset koska tavoittelimme samaa ihmistä tietämättämme. Saatiin kovat naurut myöhemmin kun tajuttiin tämä.

Päästiin kohtuu ailoihin nukkumaankin kun Frosbiten iltabileet loppu sen verran aikaisin. (Pidin tätä loppupeleissä plussana vaikka ensi alkuun hämmensikin.)

Sunnuntaina minun oli ollut tarkoitus olla Akkeyn demoni käsi versiossa mutta kukaan ei jaksanut ruveta maskeeraaman sitä (eikä oikein omilla taidoilla oikeaan käteen olisi oikea kätisenä tapahtunut.) Eikä ihastuttava Miraiani päässyt paikalle appivanhempien vierailun luomien velvoitteiden takia. Ajattelin sitten olla muiden pohjoisten ihmisten seurassa mutta toisin kävi. Heti aamulla coni alueelle päästyäni ja meikit korjattuan minut kidnappasi, suoraa kavereiden edestä, Aleathan ja raahasin amv-kisaa katsoon. Olen viimeksi ollut edes jotain kisaa katsomassa joskus kun VisualGay vielä piti FFFighteja eli aikaa sitten. Oikein hyvää tekemistä oli noin sunnuntai aamun väsymyksessä. Itse olisin kaivannut voittoa tälle. Mutta arveltiin jo katsoessa että voittaja tulee oleen se joka sitte voitti koska yleisöäänestys ja salissa raikuneen naurun määrä silloin kun se pyöri.

Aleathanin seurassa sitten menikin koko päivä kun istuin Cosplay Tour Europen pöydällä seurana ja juttelin niitä näitä paikalle tulleiden kanssa. Jossain vaiheessa päivää selvisi mm. Enemmän traconi siivoaja Levistä ja Närconista.

Frosbiten päättäjäisissä tuli vielä käytyä. Muiden tapahtumien mainos kohta oli hirveen hyvä. Tulee tajuttua sellaisiakin tapahtumia joista ei muuten välttämättä kuule ollenkaan. (Enkö muka oikeesti käynyt useammalla luennolla? Aijoin kyllä varmasti mutta kai sitä taas tuli päädyttyä "katotaan sitten myöhemmin ne netistä" vaihtoehtoon kun ei joutanut/jaksanut/mahtunut luennolle.)  Tuolta jäikin sit harmittaa kun en lähtenyt ootellessa pelleilleen joraavan meemi cossajan(?) kanssa. Ois vaan pitänyt nousta ylös ja bailata.

Viimeisenä tekona hankin Desucon lipun ennakko-osto-oikeuden itselle vaikka olin aika varma etten tule lippua lunastaan. Desucon ja Vectorama tuppaa oleen päälekkäin. Järjestely oli kuitenkin mielestäni hyvä conin osoittaessa kiinnostuksensa vakiokäviöitä kohtaan. Muutenkin oli harvinaisen hyvin järjestetty jonotus tilanne.