Kesä pukuja

Cosplayvuoteni kiireisin kuukausi lähestyy ja pyrkimys välttää katarstrofit, itkut ja parut on kova. Aika näytää kuinka tässä onnistutaan.

Liput, majoitus ja matkat on ainakin hankittuna kaikkiin tapahtumiin lukuun ottamatta Animeconin kyytiä. (Kimppa kyytiläiset hei. Kelpaisko yks kuski lisää?) Cosseille on kaikki pääraaka-aineet kasassa ja osa cosseistakin on kasassa. Piilari harjoittelu ja meikki kokeilut ovat osa arkipäivääni ompelun ohella. Tahtoa siis on. Seuraavat viikot näyttää riittäkö taidot. Pyrkimyksenäni oli valita nyt selaisia pukuja että ne kaikki tulisi saatettua loppuun. Viimeiseltä kahdelta vuodelta on liian monta kokemusta kun oma osaaminen ei riitä, aikaa ei ole tai ryhmä ei pysy kasassa. Nämä kokemukset ei ainakaan hyvää tehneet itsetunnolle. Tämän kevään aikana olenkin tarkasti tutkaillut itseäni ja suhdettani pukuiluun. Monta hyvää huomiota on tullut tehtyä. Niin työskentely tavoista, omien tavoitteiden realistisuudesta kuin mitä omat haaveet ja unelmat käytännön elämältä vaatii toteutuakseen. Ensimmäienn koetinkivi uusille ajatusmalleille oli Cosvisionin reissu josta lisää tuonnempana. 

Nyt parin päivän cosplay pajailun aikana olen saanut hahmo profiiliini uusia skillejä. Worbla käsittelyn perusteet ja Peruukin parantelu copic väreillä. Seuraavan tähtäimessä pari level uppia valmiiden cossin osien myötä. 

Tämä plus kolme hivenen eri sävystä punaista copicia saa aikaa ala puolisen karkki kaunokaisen.

Saatan vastedeskin sävytää peruukkeja hivenen sopivalla copicilla
koska pidän tälläisestä epäyhtenäisestä sävystä.

Ja näin kaunista jälkea sai ensikertalainen noin kahdessa tunnissa aikaan
worblasta, tuosta jumalten lahjastas cosplayjaajille.

Pidimme siis kahden päivän ajan Kaerun luona cossi pajaa. Itselle tavoitteena oli päästä ylitse aloittamisen tuskasta nuiden uusien hommien kanssa. En lähtenyt toivomaan mitään muuta varsinaista edistymistä. Olen nimittäin oppinut viime vuosina että on ihmisiä ja paikkoja joissa cosplayn teko sujuu ja sitten on niitä joissa se ei suju. Ennakko aavistuksillani miten kulloinkin käy ei ole vielä mitään korrelaatiota sen kanssa miten oikeasti kävi. Eli lähdin kassillinen keskeneräistä tekemistä mukanani ja avoinmieli ystävänäni nuihin kahteen päivään.

Kavereiden kanssa coslayn tekemisessä on sekä hyötynsä että haittansa. Ekalta päivältä tuli koetttua suurin osa hyödyistä. 

+Aina on joku jolta kysyä näkemystä kulloiseenkin työvaiheeseen. 

Tämä mahdollisuus on itselleni välilä hyvinkin tärkeä sillä olen puvuntekijänä se joka sovittaa pahimmillana pukuaan joka ompeleen jälkeen uusiksi. (Niin kuin se olisi siitä miksikään muuttunut yhden napin ompelemisen jälkeen...) Tai omistan miljoona reffikuva voidakseni olla varma yhden pikku yksityiskohdan sijainnista. Jostain syystä ryhmässä tehdessäni saan kuitenkin itseluottamusta jolla mennä eteenpäin ja korjata sitten rauhassa kun virheitä tulee.

+Työvälineitä ja materiaalia löytyy. 

Ems. Itselläni ei ole kunnon hiustenkuivaajaa joten worlan käsittelyn aloittamien olisi voinut olla aika paljon tuskaisempi. Oma kultamaalini taas osoittautui toisten työn pelastajaksi.

+On apukäsiä joita orjuutaa tekemään puolestasi vaiheita joista et itse niin tykkää. 

(Tämä siis jos kaverikaan niistä tykkää.) Temppu toimii vain jos k.o. apukädet ymmärtävät ohjeet ja uskovat itseensä uuden tehtävän edessä eikä aikaa mene pelkkään ohjeistamiseen. Vaatii hivenen ihmistuntemusta ja joskus maanittelu manipulointia. Niin ja tietysti valmiuden olla itse apuna toiselle sitä pyydettäessä. (Miks ees mainitsen tämän itsestäänselvyyden... ai niin, koska se ei ole aina ollut ihmisille itsestäänselvyys.) 

+Ruokapalvelu pelaa 100% paremmin kuin jos olen yksin tekemässä yhtään mitään. 

+Juttujen laatu on hieno 

vaikkakin kovin julkaisu kelvoton kun kaikilla alkaa vähitellen hajottaa oma homma.

+Ei ole vaaraa että eläimet olisi pyörimässä kankaittesi seassa hetin kun silmä välttää. 

Omistan kaksi kissa, Kae ei. Do I need to say more?

+Mahtuu tekemään. 

Tämä siis jos pajaa pidetään omakotitalossa eikä opiskelija kämpässä. Omani nyt ei ole pienimmästä päästä mutta kyllä täälläkin on aika rajattu alue missä cosseja voi työstää. 

Huonot puolet tuli opittua sitten toisena päivänä. 

-Laiskuus on hyvi  tarttuvaa.

Etenkin kun kukin osallinen kärsii vuorollaan tuntemattomasta pääkivusta ja makaa lähinnä sohvan nurkassa. 

-yllättäviä häiriötekijöitä.

Myös se kun yksi huomaa hyvän elokuvan näköaparaatista johtaa helposti muidenkin työtahdin  tuhoutumiseen. (Suosittelen kaikille Soul surfer'ia. Anto feelsejä ja inspiroiva tosi tarina.)

-Työvälineitä on liian vähän 

Tälläisisssa ryhmä kokoontumisissa kannattaa myös huomioida joko että kaikilla on kahta erillaista tehtävää (ems worblan käsittelyä ja ompelua) tai tarvittavia työkaluja on tarpeeksi. Nyt homma ei onneksi pahasti alkanut muistuttaa ala-asteen jonoa luokan ainoalle saumurille mutta riski oli nähtävissä.

työvälineet eivät ole sinulle tuttuja. No ainahan saa neuvoa kun kysyy. Ne ei kuitenkaan paljoa lohduta jos lähtötasoiset ominaisuudet ovat erillaiset omasi ja käytössäsi olevan ompelukoneen välillä.

-T

ulee

paljo

n ideoita. 

Tämä on miinuksenä lähinnä sen takia että olen viime aikoina huomannut muuttuneeni hyvin varautuneeksi uusien ideoiden kanssa. On tullut koettua aika paljon suunnitelmia siitä ja tästä sekä projektien alotuksia mutta ei oikein niitä lopuun vientejä. Tykkään kyllä ideoida ja koen jokaisen ideointi hetken olevan hyväksi. Niissä kun kuitenkin aina oppii jotain uutta samoin kuin hyvä laatuisessa jälki burgeroinnissa. Mutta koitan rajoittaa itseäni siinä määrissä etten kuluttaisi voimavarojani ja aikaani asioihin joita ei sitten saateta loppuun. Moiset ei ole tehneet hyvää itse tunolel sillä olen herkkä syyttämään itseäni hommien kesken jäämisestä vaikka kyse olisikin monien asioiden summasta. 

Nyt onneksi oli keskustelujen laatu alusta lähtien hyvin varasuunnitelmia sisältävä ja "kuinka tämä toteutetaan niin ettei jää kesken mutta ei jää myöskään laimeaksi?" -henkinen. Pyrittiin jo ideointi vaihessa mietiimään mistä asioista voi tulla ongelmia. Leikkö ollaan kasvettu ja otettu opiksemme, liekkö ollaan laskettu päätä hivenen pilvien alapuolelle vai liekkö oltiin se kokoon pano jolla homma vaan toimii. Aika näyttää.